keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Emma, Jenni ja Antti

Lauantai-illalla 26.2. jaettiin musiikkialan Emma-gaalat. Pääsin mukaan palkinnon 25-vuotisjuhlaan ystäväni Eevan seurassa. Ilta oli hieno - ja sen ehdoton kuningatar Jenni Vartiainen, joka kävi kiittelemässä lavalla Emma-patsas kädessään liki joka palkintosarjassa. Eikä ihme - Vartiaisessa on jotakin hämmästyttävää herkkyyttä, vahvuuteen kiedottuna. Musiikki on erinomaista, molemmat levyt soivat kodissani usein.
Illan mittaan mietin useampaan otteeseen perjantaina julkistetun perussuomalaisten vaaliohjelman näkemystä kulttuurista. Emma-gaalan lavalle marssi toinen toistaan uipeampia suomalaistähtiä, joiden monen uraa on varmasti vauhdittanut kotikunnan vapaa-aikatoimen tarjoama bändikämppä, tuettu musiikkiopistotoiminta tai musiikin tuotannolle tai viennille annettu yhteiskunnallinen tuki.
Niin, persut. He vaativat yhteiskunnallisen tuen poistamista nykytaiteelta. Tavoitteena on kulttuurirahojen siirtäminen kansallista identiteettiä vahvistavalle taiteelle. Esimerkkinä mainitaan tällaisesta muun muassa Gallen-Kallela ja Sibelius. Sen sijaan nykytaidetta ei oikein määritelty - voi kai vähän mutkia oikoen tulkita, että kaikki Sibeliuksen jälkeinen musiikki on yhdentekevää. Täysin hämmästyttävä, käsittämätön kannanotto. Kaikuja merkillisestä nationalismista. En halua yhteiskuntaa, jossa poliitikot määrittelevät, mikä on hyvää taidetta.
Postmodernin kulttuurin nimittely tekotaiteelliseksi on taiteiljoita aliarvioivaa - ja kätkee sisäänsä muun muassa ajatuksen siitä, että Jennin kaltaisten artistien musiikki ja muut taidemuodot eivät ole tarpeellisia, hyväksyttäviäkään. On ihan varmaa, että mikäli aikanaan Gallen-Kallelaa ja Sibeliusta olisi suitsineet kapeakatseiset näkemykset siitä, mikä on hyvää taidetta, ei historia tuntisi heitä aikansa kapinallisia ja uudistajia. Menestyvän taiteen olemukseen kuuluu edelläkävijyys, tapa nähdä totuttu toisin. Tätä ei pidä rajoittaa - päinvastoin sitä pitää vaalia, rohkaista ja herkistää itsensä sen äärelle.
***
Ja tietysti kunnon rock/pop-iltaan kuuluu vähintään yksi fanikuva teinityyliin. Kainostellen kysyin Antti Tuiskun poseeraamaan kanssani. ;)







1 kommentti:

  1. Siis Antti Tuisku! Mie en kestä! <3 <3 Se on edelleen niiiiin ihana. Nimesin kerran yhden meidän koiran Tuiskuksi ihan vaan Antin mukana, ja tää on tosi juttu :D

    VastaaPoista