lauantai 27. elokuuta 2011

Elokuun viimeinen kaunis ilta.

Uusi luku -kirjan mahtava kirjoittajaporukka kokoontui pohtimaan Keskustaa, Suomea ja maailmaa (voi miten ylevältä se näin kuulostaakaan) ja vaihtamaan kuulumiset puoluetoimistolle lauantaina 27.8. Illan päätteeksi, upeassa elokuun auringossa skoolasimme Riikan kolmekymppisten kunniaksi. Onnea!














Kaapin tuunaus.

Linnut lentävät nyt kaapissakin!

Vinttikamarin makuuhuoneen vaatekaappi sai uudet kuoret ystäväni Piian ansiosta. Tuunailimme kaappia yhden aamupäivän elokuussa. Seinän tapetoinnista jäänyt ylijäämäpätkä tapettia päällystää nyt kulahtuntta vaatekaappia. Kaappi on kuin uusi - materiaalihankinnat yhtä kuin liima (sekoitettuna veteen) ja mattopuukko.

Myös Inna oli erinomaisena apuna. Kiitos tytöt!






















Keskustanaisten Marjatanpäivässä



Keskustanaisten Marjatanpäivää, sivistyksen ja kulttuurin juhlaa, vietettiin Varsinais-Suomessa Laitilassa 14.8. Käytimme puheenvuorot tilaisuudessa päivänsankari Marjatta Väänäsen sekä Keskustanaisten uuden puheenjohtajan Elsi Kataisen kanssa.







Ressu ja minä, jee!



Teosto ry yhdistää musiikin ammattilaiset ja kansanedustajat kulttuurikummeiksi toisilleen. Mun kulttuurikummi on Ressu, ala-astevuosilta tuttu hittien mies. Oli huippua tavata Ressu. Fanituksen ohella sain paljon tietoa jatkuvassa muutoksessa elävästä kulttuurialasta; tekijänoikeuskysymykset puhututtivat kovasti.

tiistai 2. elokuuta 2011

Valmista, siten kun keskeneräisessä maailmassa ja vanhassa puutalossa nyt voi edes olla.

Muutama kohta kodista. Kuvittelin olevani sisustusblogin pitäjä ja otin tällaisiä "viehättäviä yksityiskohtia" talteen. Minun on kuitenkin pakko rikkoa tämä esteettinen vaikutelma ja kertoa, että




1) Tervetuloa-kyltti irtoaa ovesta pienelläkin tuulella.


2) Maalasin vahingossa puunvärisiin puutuoleihin erittäin paljon valkoista maalia. Niitä peittääkseni ostin alennusmyynneistä tuolinpäälliset, jotka ovat aivan liian pienet. Eivätkä peitä maalitahroja.


3) Hedelmien ympärillä on järkyttävä määrä pikkukärpäsiä kesällä.


4) Ostin keittiöön räikeät marimekko-verhot, koska rakastin niitä. Sisustusammattilaisen mielestä hillitty ruutukuosi olisi kuulemma tuonut vähän toisenlaisen efektin sisustukseen.


5) Rajasin porraskäytävän kuvasta käytävälampun, jonka ostin Bauhausista. Tein niin, koska lamppu ei ole nätti.


6) Yläkerrasta puuttuvat yhä listat. Linnut lentävät silti.


7) Kuva aloe vera -kasveista piti ottaa nyt, koska ne kuolevat taatusti ensi viikon lomamatkan aikana. Jos ne eivät kuole, hyödynnän niitä mahdollisesti palavan ihoni hoidossa matkan jälkeen.


8) Kuva olohuoneen orkideoista piti ottaa nyt, koska tämä saattaa olla niiden kukintojen ensimmäinen ja ja viimeinen kerta. Tästä lähin ilmoitan harrastukseksi orkideakukkien hoidon. Muutenhan politiikassa kaksi viimeistä vuotta yötä päivää viettäneen ihmisen on vähän vaikea keksiä harrastukset -kysymykseen vastausta.


9) En jaksanut tuunata pitsityynyjä itse, vaan ostin ne. Martta minussa oli häpeissään; kyllähän tuollaiset olisi itsekin tehnyt.


10) Seppele korissa piti kiinnittää kakluuniin. Ostin siihen Superteippiä (joka kiinnittää aivan kaiken - yeah, everything!) Se ei todellakaan pysynyt siinä.


Näistä pikkujutuista huolimatta, tai ehkä juuri niiden vuoksi rakastan näitä 57,5 turkulaista neliötä ja pihaa niiden vieressä.




























Pientä pintaremonttia.


Otoksia remontista kesäkuulta.


Epätoivoinen hetki. Tästä ei ikinä tule valmista. Itkin. Sitten ryhdistäydyin. Soitin taas ystävät ja ja veljen apuun. Huomaa sänky vasemmalla.


Sakke telan kanssa. Vietimme ystäväporukan mökkijuhannusta, jatkot maalin käryssä uuden kodin yläkerrassa, jossa lämpöä ehkä +35 astetta.



Vanha tapetti olohuoneessa. Sen repiminen oli paras tapa purkaa ahdistusta keskustan vaalitappiosta. Kuvassa myös eteisen ovi maalattuna. Epäonnistuin sen maalaamisessa totisesti. Kuvittelin, että paksu maalikerros=hyvä lopputulos. Virheyhtälö. Todellisuudessa: Paksu maalikerros=paska lopputulos. Maali ei ehkä vieläkään ole täysin kuivunut.



Hymy ei ole edes täysin keinotekoinen. Remontoinnissa on puolensa; kätensä työn jäljen näkee nopeasti (myös epäonnistumisessa, kts.yllä).
Siveltimestä, maalipurkista ja seinästä tulee hetkeksi maailman keskipiste. Muu unohtuu.

Tyypillinen remontin ilmiö tapahtui myös tässä osoitteessa: piti maalata vain keittiö. Mutta - eteinen alkoi näyttää jotenkin kulahteneelta keittiön rinnalta. Sitten porraskäytävä. Sitten yläkerta.


Tämän kuvan lähetän Tikkurilan "Maailman hilpein maalari" -kisaan. Heikki oli korvaamaton talkooapu.

Riikan tarkkaavainen ja huolellinen luonne sopi erinomaisesti kynnysten vanhan maalin rapsuttamiseen. Omaan vahvuusalueeseen sopivat paremmin suuret pinnat.

Niina imuroi Riikan raapimat maalit. Huomaa remonttityyli: Osuupankin all size t-paita sopi vuorotellen eri remppatyypeille ilman ongelmaa.



Yläkertaan tehtiin uusi katto helmipaneelista. Vanhassa talossa homma ei ole ihan yksinkertainen. Tuomas ja Juuso mittailemassa.




















Kasvoja heinäkuulta ja yhdet muffinssit.

Lotta on 2 vuotta, kummityttöni. Hän on maailman paras tyttö. Lotan äiti taas - hän tekee maailman parhaita muffinsseja. Koristelu oli vakuuttava. On hän muutenkin aikas mukava.

Uudessakaupungissa keskustalaisia naisia koolla kesähuvilalla.

Innan kanssa kuvassa Aatun rippijuhlissa.


Jaana ja Ilona kylässä yhtenä iltana heinäkuussa. Ammattimaisen kuvaajan otteet: asetan heidät poseeraamaan jääkaapin eteen. Miten fiineimmän paikan osasinkaan valita.


Maailma kolmivuotiaan silmin

Kesäjuhlissa Liedossa hurmaava kolmivuotias nuorimies tarttui kameraani ja ikuisti muutaman leidin vinkkelistään.


Ennen kuvaa hän luonnollisesti asetteli kukan korvani taakse.






















Porissa tapasin Fortunan.

Pori Jazzit ja Suomi Areena heinäkuussa. Kirjurissa Tom Jones. Walesin setä ei kolahtanut, mutta viltti, illan lempeä aurinko ja ystävien seura ilahdutti. Kuvassa ihanat Sanni, Anu ja Eeva.



Miten sulla menee, kysyy Keskustanuorten Fortuna-koira.

Keskustalaisia kesämiehiä.
Anne, Ulla, Elina ja kollega Lindtman jazz-nurmikolla.




















Iloisessa Idässä, osa 2.

Vierailin Idässä vielä uudemman kerran heinäkuun lopulla, Nikon kolmekymppisillä Uukuniemellä.

Ensimmäinen kuva paluumatkalta Kouvolasta, Itä-Länsi -pesäpallopelistä. Erinomainen matsi. Länsi voitti kotiutuskisassa.


Uukuniemellä laiturilta taltioitu maisema. Tallensin tämän mieleeni, jotta voisin kaivaa hetken esiin talvella, kiireessä, ärsytyksessä. Laiturilla maailmasta katosi aika, mutta ei aurinko.
Paluumatkalta auton ikkunasta, jostain päin Suomea. Pilvet karkaavat.
Terhillä on parempi kamera. Sillä tulee parempia kuvia kuin minun Ixus-pokkarilla. Ei se haittaa. Tunnelmat samat kummankin kuvissa.


Sini pesi perunoita.



Minä pelkäsin kaloja, mutta uin silti. Yksi kala liimautui Anssin selkään kun hän seisoi vedessä. Uin silti. Monen monta kertaa.



Terhi on maailman paras. Vaikka asuukin nyt itärajalla. Tapasimme esikoulussa. Olimme kuusi ja Terhi muistaa, että minulla oli rumat pinnit. Silti meistä tuli ystävät.






















After rock -brunssi

Kesä ja aurinko. Heinäkuun sunnuntai. Oma koti. Elämää Ruisrockin jälkeen.


Kuohuviiniä. Puutarha. Mansikoita. Ystäviä.





Tunne kuin kaikki on hetken tässä. Hetkessä.




Taru vastavalokuvassa.


Eeva ja Jukka näyttävät huolestuneilta. Ei kai taas vaan uudet gallup-luvut? ;)


Suloinen Riika.

Jukka, mää eli emäntä, Sanna, Lasse.

Ilonpitopalvelu NP oy takasi viihtyvyyden. :) Kuvassa söpöstelemässä Sanni ja Arttu. Edessä Jyrki.


Myös kahvia tarjottiin.

Heikki oli melkein syntymäpäiväsankari.


Jaakko, se hassu mies.