Raum.

Alkuviikko vierähti puolueen vaalityössä, ensiksi Savon suunnalla ja tiistaina päivällä Raumalla. Alla ikuistuksia hetkistä torin pystkaffen kulmilta. Samoilla torikivillä kansaa tapasi myös ministeri Juha Rehula ja kansanedustaja Oiva Kaltiokumpu.

Mukana olivat myös Satakunnan naisehdokkaat Päivi-Maria ja Anne.

Vaalihulinaa Kävelykadulla

Turun Kävelykadulla avattiin puolueiden vaalimökit. Aurinko paistoi jo kirkkaasti, mutta kylmä tuuli teki lauantai-päivästä talvisen. Vaalikadun avajaisten yhteydessä järjestettiin paneelikeskustelu, jossa olin mukana keskustan edustajana - ja olin muuten ainut nainen setien joukossa. Muina keskustelijoina Stefan Wallin, Ilkka Kanerva, Martti Wallasvaara, Lauri Heikkilä, Matti Schrey, Ilkka Kantola ja Jukka Kärkkäinen.

Piirikokouksessa ja paneelissa

Varsinais-Suomen Keskustan piirikokous pidettiin perjantai-iltana Somerolla. Pj-Pekka jututti ehdokkaat läpi.

Rouhiaisen Reinon kanssa poseerasimme kaverikuvassa.

Kampanjaporukka oli täydessä vauhdissa; kuvassa Riikka, Riika ja Kerttu.

Nuoret ehdokkaat Marjaana, Matias ja minä hymyilimme vielä reippaasti kuvassa illan päätteeksikin.

******

Perjantaina järjestimme yhteistilaisuuden Salossa Petteri Orpon ja Ilkka Kantolan kanssa. SDP, Kok + Keskusta -yhteistyö toimi hyvin. Keskustelutilaisuutemme aihe oli politiikan arvot ja moraali. Ei helppo aihe - mutta pohjimmiltaan kaikkein tärkein. Kiitos Petterille ja Ilkalle yhteistyöstä!

Lataamossa.

MTV3:n uutistoimituksen toimittamassa Vaalilataamossa oli sähäkkä fiilis. Ohjelma, joka tehtiin tänään, on Subin ensimmäinen vaalilähetys ikinä. Oli ilo olla mukana erilaisessa vaaliohjelmassa, joka käsitteli tuttuja aiheita uusilla kasvoilla, uudella tavalla. Puheenaiheina olivat tietysti ydinvoima, homoseksuaalien yhdenvertaisuus, maaseutu&kaupunki, perusturva, vaalirahoitus ja muut tutut aiheet. Lähetyksen ohessa oli mukava vaihtaa kuulumisia muiden ehdokkaiden kanssa ja kysellä tunnelmia vaalikentiltä.

Kiitos seurasta Astrid, Ben, Ilkka, Jani, Silvia, Antti, Juha-Pekka (erityinen symppis-tsemppaus Savon suuntaan!), Vesa-Matti, Fade ynnä muut!

Eeva ja Markus! Kiitos illasta -hyvin vedetty!

Iskän auto.

Tästä se sitten lähtee. Isä ja pakettiauto ovat tiivis parivaljakko. Nyt heidän mukanaan Loimaan kulmilla pörräilen minäkin. Perhe on paras tuki vaalityössä. Isä on huippu!

Kuvasta kiitos Jannelle!

Ennen lomaa

Helsingissä on ilmassa kevättä. Päivät ovat valoisia ja ihmeellisen pitkiä. Lumi on jo jostain sulanut. Tänään maanantaina on virallinen viimeinen työpäivä ennen vaaleja. Vähenee tämä kahden kaupungin välillä ravaaminen. Saan täysillä keskittyä vaalityöhön. Käytän kesälomapäiväni, ne ensi kesän tulevat, nyt tähän hommaan seuraavan kuukauden ajan.

Erinomainen Mari, mahtavat työkaverit, innostavat asiat, nopea rytmi, valtava tiedon määrä ja asiantuntevat ihmiset ympärillä ovat olleet parasta tässä työssä.

Nyt tavoittelemme täysillä, että keskustalainen joukko Marin johdolla voisi jatkossakin työskennellä täällä pääministerin kansliassa.

Tallensin välähdyksinä muutaman otoksen työhuoneestani. Maiseman ikkunasta, poikkeuksellisen siistin työpöydän sekä pari työssä inspiroivaa kuvaa.

Keskustan vanha vaalijuliste on lahja viime talvelta Pohjois-Pohjanmaan keskustalaisilta ja ilman muuta näkyvillä työhuoneesssa.

Seinällä oleva Kristiina Ketolan "Saanko luvan" on rakastettava taulu. (Jonkun mielestä tosin varmaan postmodernia tekotaidetta, joo) Taulu on valtion taidelainaamosta ja sain sen mukaani tähän työhuoneeseen, kun siirryin pääministerin kansliaan sosiaali- ja terveysministeriöstä viime kesänä. Taulun väri, intensiivisyys ja kylläinen tunnelma pysäyttävät. Kun oikein väsyttää, käännän katseeni siihen hetkeksi ja päätän taas jaksaa.

Aatelapsi

Pari viikkoa sitten sain syliini ystävieni Hannan ja Jaskan pikkuisen pojan. Saan kunnian olla tämän keskustaperheen lapsen aatekummi. :) Toisen ystävän Tuomaksen kanssa veimme lapselle syntymälahjaksi Alkion teoksen. Pitäähän sitä pienellä miehellä aate olla kohdallaan. (ööh, tätä huumoria tuskin ymmärtää kukaan muu kuin toinen keskustalainen...!) Pikkumies osallistui lauantaina nuorimpana osallistujana myös puolueen vaalistarttiin. Siitä se lähtee!

Emma, Jenni ja Antti

Lauantai-illalla 26.2. jaettiin musiikkialan Emma-gaalat. Pääsin mukaan palkinnon 25-vuotisjuhlaan ystäväni Eevan seurassa. Ilta oli hieno - ja sen ehdoton kuningatar Jenni Vartiainen, joka kävi kiittelemässä lavalla Emma-patsas kädessään liki joka palkintosarjassa. Eikä ihme - Vartiaisessa on jotakin hämmästyttävää herkkyyttä, vahvuuteen kiedottuna. Musiikki on erinomaista, molemmat levyt soivat kodissani usein.

Illan mittaan mietin useampaan otteeseen perjantaina julkistetun perussuomalaisten vaaliohjelman näkemystä kulttuurista. Emma-gaalan lavalle marssi toinen toistaan uipeampia suomalaistähtiä, joiden monen uraa on varmasti vauhdittanut kotikunnan vapaa-aikatoimen tarjoama bändikämppä, tuettu musiikkiopistotoiminta tai musiikin tuotannolle tai viennille annettu yhteiskunnallinen tuki.

Niin, persut. He vaativat yhteiskunnallisen tuen poistamista nykytaiteelta. Tavoitteena on kulttuurirahojen siirtäminen kansallista identiteettiä vahvistavalle taiteelle. Esimerkkinä mainitaan tällaisesta muun muassa Gallen-Kallela ja Sibelius. Sen sijaan nykytaidetta ei oikein määritelty - voi kai vähän mutkia oikoen tulkita, että kaikki Sibeliuksen jälkeinen musiikki on yhdentekevää. Täysin hämmästyttävä, käsittämätön kannanotto. Kaikuja merkillisestä nationalismista. En halua yhteiskuntaa, jossa poliitikot määrittelevät, mikä on hyvää taidetta.

Postmodernin kulttuurin nimittely tekotaiteelliseksi on taiteiljoita aliarvioivaa - ja kätkee sisäänsä muun muassa ajatuksen siitä, että Jennin kaltaisten artistien musiikki ja muut taidemuodot eivät ole tarpeellisia, hyväksyttäviäkään. On ihan varmaa, että mikäli aikanaan Gallen-Kallelaa ja Sibeliusta olisi suitsineet kapeakatseiset näkemykset siitä, mikä on hyvää taidetta, ei historia tuntisi heitä aikansa kapinallisia ja uudistajia. Menestyvän taiteen olemukseen kuuluu edelläkävijyys, tapa nähdä totuttu toisin. Tätä ei pidä rajoittaa - päinvastoin sitä pitää vaalia, rohkaista ja herkistää itsensä sen äärelle.

***

Ja tietysti kunnon rock/pop-iltaan kuuluu vähintään yksi fanikuva teinityyliin. Kainostellen kysyin Antti Tuiskun poseeraamaan kanssani. ;)