Pientä pintaremonttia.

Otoksia remontista kesäkuulta.

Epätoivoinen hetki. Tästä ei ikinä tule valmista. Itkin. Sitten ryhdistäydyin. Soitin taas ystävät ja ja veljen apuun. Huomaa sänky vasemmalla.

Sakke telan kanssa. Vietimme ystäväporukan mökkijuhannusta, jatkot maalin käryssä uuden kodin yläkerrassa, jossa lämpöä ehkä +35 astetta.

Vanha tapetti olohuoneessa. Sen repiminen oli paras tapa purkaa ahdistusta keskustan vaalitappiosta. Kuvassa myös eteisen ovi maalattuna. Epäonnistuin sen maalaamisessa totisesti. Kuvittelin, että paksu maalikerros=hyvä lopputulos. Virheyhtälö. Todellisuudessa: Paksu maalikerros=paska lopputulos. Maali ei ehkä vieläkään ole täysin kuivunut.

Hymy ei ole edes täysin keinotekoinen. Remontoinnissa on puolensa; kätensä työn jäljen näkee nopeasti (myös epäonnistumisessa, kts.yllä).
Siveltimestä, maalipurkista ja seinästä tulee hetkeksi maailman keskipiste. Muu unohtuu.

Tyypillinen remontin ilmiö tapahtui myös tässä osoitteessa: piti maalata vain keittiö. Mutta - eteinen alkoi näyttää jotenkin kulahteneelta keittiön rinnalta. Sitten porraskäytävä. Sitten yläkerta.

Tämän kuvan lähetän Tikkurilan "Maailman hilpein maalari" -kisaan. Heikki oli korvaamaton talkooapu.

Riikan tarkkaavainen ja huolellinen luonne sopi erinomaisesti kynnysten vanhan maalin rapsuttamiseen. Omaan vahvuusalueeseen sopivat paremmin suuret pinnat.

Niina imuroi Riikan raapimat maalit. Huomaa remonttityyli: Osuupankin all size t-paita sopi vuorotellen eri remppatyypeille ilman ongelmaa.

Yläkertaan tehtiin uusi katto helmipaneelista. Vanhassa talossa homma ei ole ihan yksinkertainen. Tuomas ja Juuso mittailemassa.